Rudolf Hössin teloitus oli määrä tapahtua 15.4.1947. Oswiencimiin(Auschwitziin) saapui tuhansia ihmisiä seuraamaan hirttäjäisiä. Puolan viranomaiset olivat kuitenkin huolissaan niin suuren ihmismäärän kokoontumisesta seuraamaan kuolemantuomiota, että he päättivät siirtää teloitusta ennalta määräämättömään aikaan. Minkäänlaisia välikohtauksia ei haluttu. Höss teloitettiin seuraavana päivänä.
- - -Seuraava päivä valkenee viileänä ja harmaana. Oswiencimin pikkukaupunki, joka ei kyennyt majoittamaan niin äkillistä ihmisvirtaa, palaa takaisin normaalin päiväjärjestykseen ja tuhannet ihmiset palaavat takaisin raunioituneisiin kaupunkeihinsa. Tänään vain noin pari sataa ihmistä todistaa, kuinka Rudolf Hössiltä kysytään hänen viimeistä toivomustaaan. Hän pyytää luokseen papin ja kupin kahvia. Isä Wladislaw Lohn on paikalla ja kuuntelee hänen tunnustuksensa uudelleen. Kahvin hankinta osoittautuu huomattavasti vaikeammaksi. Sitä lähdetään hakemaan. Lopulta muuan puolalainen nainen lupautuu valmistamaan kahvin, joka on amerikkalaista.
Aika kuluu nopeasti Hössille, mutta piinallisen hitaasti viranomaisille ja todistajille. Ranteet sidottuna, kädet rukousasennossa Höss kuiskii tunnustustaan. Hänen vaimea itkunsekainen mutinansa leikkaa hiljaisuutta. Viranomaiset tuijottavat kellojaan minuuttiviisarien nytkähdellessä pisteestä toiseen. Isä Lohn antaa merkin siitä, että hän on valmis. Kahvi tarjoillaan. Höss siemailee verkkaisesti kuumaa juomaa. Tuomari kysyy, onko Hössillä vielä muita toivomuksia. Kyyneleet tulvahtavat Hössin silmiin kun hän vastaa yrittäen hillitä itseään. " Kyllä minulla on. Haluaisin lähettää parhaimmat terveiset vaimolleni ja lapsilleni. Pyydän myös Puolan kansaa antamaan minulle anteeksi sen, mitä olen sille tehnyt."
Kaksi tuntia on kulunut ensimmäisestä toivomuksesta. Höss laskee kupin kädestään ja osoittaa olevansa valmis. Noustessaan seisomaan hän lausuu viimeiset sanansa: " Olen hyvin pahoillani siitä, mitä olen tehnyt Puolan kansalle. Pyydän, että he antavat minulle anteeksi." Teloituksesta vastaava upseeri liikkuu kulkeakseen edellä. Kun he lähestyvät hirttolavaa, valokuvaajien suurikokoiset mustat kamerat, jotka on asennettu toisen kerroksen ikkunoihin ikuistavat tämän hetken. Nyt Höss astelee hallitun ylpeästi muutamat askeleet hirttolavan keskelle. Pyöveli asettaa huolellisesti köyden hänen kaulansa ympärille ja kiristää solmun tiukalle. Höss, joka hallitsee itsensä nyt täydellisesti tuijottaa eteenpäin ilmeettömästi ja odottaa lattialuukun avaamisesta kuuluvaa ääntä, joka on viimeinen ääni, jonka hän kuulee.
Lähde: Höss, Rudolp; Death Dealer, The Memoirs of the SS kommandant at Auschwitz, edited by Stephen Paskuly, New York, 1992.