Jokaisessa totaalitaarisessa valtiossa on pyritty ja pyritään keskitetysti valvomaan ja ohjaamaan kansalaisten - tai erityisesti fasismissa tai sosialismissa alamaisten -  ajattelua, tunteita ja asenteita. Kontrollin ja vaikuttamisen aseet ja menetelmät ovat vaihdelleet olojen ja teknisten edellytysten myötä. Painettu sana ja kuva on ollut kirjoitetun historian ajan käytetyin keino. 1900-luvulla elokuvat ja sähköiset mediat ovat nousseet lehdistön, julisteiden ja painetun sanan rinnalle ja ohi.  Myös demokraattisissa valtioissa pyritään valvonna ohella vaikuttamaan kansalaisten ajatteluun ja käyttäytymiseen. Demokratioissa yksilön vapaudet ja sananvapaus vievät suoranaiselta propagandalta pohjaa. Keskitettyä propangandaa on kuitenkin harjoitettu erityisesti kriisiaikoina - kuten esimerkiksi sodan oloissa. 

Julisteet ovat olleet yksi propagandan väline. Olen poiminut vertailtavaksi enemmän tai vähemmän satunnaisesti joitakin julisteita lähinnä toisen maailmansodan ja sitä edeltävältä ajalta Neuvostoliitosta, Saksasta ja Yhdysvalloista; Kiinan julisteet ovat Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeiseltä ajalta. 

1. Neuvostoliitossa (vasemmalla) NKVD:n hieman ennen toista maailmansotaa  julkaistu juliste, jossa luvattiin "tuhota vakoojat ja sabotöörit, trotskilais-buharinilaiset fasimin agentit". Julisteen toive toteutui: Stalin surmautti Nikolai Buharinin 1938, joten julkaisuvuosi voi olla hyvinkin juuri tuo. Trotski puolestaan surmattiin Meksikossa jäähakulla elokuussa 1940.

Nyrkkiin puristettu käsi on ollut kommunistien symboli ainakin 1930-luvulta lähtien, jolloin ele lienee käsitetty antiteesiksi fasistien ja kansallissosialistien tyylittelemälle roomalaiselle tervehdykselle.

Käärme sen sijaan on jo kristillisessä symboliikassa ollut saatanan asianajaja. Käärmeen maine kristinuskossa voi olla perua pakanauskontojen vastustamisesta: antiikin uskonnoissa käärmeellä kun oli positiivinen merkitys, ja siksi se uudessa uskonnossa nostettiin pahuuden symboliksi. Tosin Asklepioksen sauvaa kiertää käärme, joten myös kristillisessä kulttuurissa käärmeyden myönteinen elementti  - antiikin perintönä - on olemassa.

Neuvostoliitossa uskontoa pidettiin kansan oopiumina. Se sysäsi rahvaan pois kommunismiin johtavalta tieltä. Kommunistit kuitenkin tiesivät, että uskonnolla on rahvaassa kaikupohjaa: isällisessä ohjauksessa uskonnollinen piiloviesti saattoi palvella puolueen asiaa.

Julisteessa äärimmäisenä oikealla toisiaan syleilevät äiti ja poika katsovat natsikivääriä pitelevää, kuvan ulkopuolista maahantunkeutujaa. Katseissa on pelkoa, tuskaa ja uhmaa. Jennifer Wirthin mukaan julisteen maalannut Viktor Koretksy sai kirjeitä rintamasotilailta, jotka kertoivat pitävänsä kuvaa sotilastakkinsa taskussa sydäntä vasten. Jos tämä pitää paikkansa, juliste on onnistunut koskettamaan yksitttäisiä (mies)sotilaita perinteisillä ja kommunistien näkökulmasta konservatiivisilla arvoilla.

Toinenkin oikeanpuoleinen juliste lienee vedonnut taisteleviin sotilaisiin vastaavalla tavalla. Julisteen tekstiosiossa vakuutetaan: "Kaikki toivomme on sinussa, puna-armeijan sotilas!"

Aina ei voinut tietenkään onnistua. Venäläiset kyllä tiesivät, millaisiin tekoihin Stalin oli omia kansalaisiaan kohtaan ryhtynyt, ja on luultavaa, että Stalinin palvonnan ohella häntä myös pelättiin ja varmasti vihattiinkin. Propangandassa Stalinia tietysti ylistettiin, kuten julisteissa alla, jossa Stalin esimerkiksi  viitoittaa kansaa kulkemaan Leninin hengessä. Leninin palvonta olikin osa Stalinin valtakoneistoa. Luulen, että Stalinia kuvaavat julisteet jättivät kohderyhmänsä varsin kylmiksi. Niiden funktioksi lopulta lienee jäänyt puolue-eliitin ja organisaatioissa uraa luoneiden puolueohjusten identiteetti, jossa Stalinin nuoleskelu pönkitti omaa asemaa kommunistisessa hierarkiassa.

















Ohessa vasemmalla juliste vuodelta 1939 on toisaalta hyvinkin voinut onnistua vetoamaan tunteisiin. Asiallisesti juliste liittyy Molotov-Ribbentrop -sopimukseen. Sopimuksen salaisesta lisäosasta neuvostokansoilla ei ollut tietoa, ja julisteen viesti on, että puolalaiset talonpojat Itä-Puolassa ottavat vapauttajansa vastaan sydämellisin tuntein. Samaa tunteen paloa oli ehkä vuosikymmeniä myöhemmin DDR:n Erich Honeckerin ja Neuvostoliiton Leonid Brezhnevin kohtaamisessa.





Yksi helpoimmista keinoista ihmisten yhdistämiseksi on vahvan viholliskuvan luominen.
Toisessa maailmansodassa Saksan kuvaaminen viholliseksi ei ollut vaikeaa, koska Wehrmacht ja muut saksalaiset sotilasorganisaatiot syyllistyivät itärintamalla(kin) mittaviin sotarikoksiin
Oikealla on varhaisempi juliste ensimmäisen maailmansodan jälkeisiltä vuosilta. "Maailman kapitalistit, liittykää yhteen!" Yhdysvallat, Englanti ja Ranska hallitsevat maailmaa ruumisröykkiöiden päältä. Juliste on julkaistu Versaillesin rauhansopimuksen aikoihin: Neuvosto-Venäjää ei neuvotteluihin ollut kutsuttu.

Julisteen kapitalisti on ylipainoinen mies, josta huokuu mässäilevä elämäntyyli ja ahneus. Heidän uhrinsa näyttävät varsin lihaksikkailta voimanpesiltä, ruumiillisen työn tekijöitä, ehkä?

2. Yhdysvaltojen pääviholliset toisessa maailmansodassa olivat Japani ja Saksa. Viholliset ovat julisteessa oikealla ympäröineet Yhdysvallat. Todellisuudessa sotaa käytiin kaukana Yhdysvaltain maaperästä ja tämä säästi amerikkalaista siviiliväestöä totaalisen sodan kauhuilta.






Huhujen levittäminen ja yleensä viholliselle mahdollisesti arvokkaan tiedon julkituominen oli aihe, joka toistui sotajulisteissa kaikkialla. Vasemmalla amerikkalaisten suulaudesta nauttii isokorvainen japanilainen.














Alla amerikkalaisten vihollinen Saksasta vuodelta 1942:

Viholliskuvaa osattiin Yhdysvalloissakin rakentaa myös rauhan oloissa.Vasemmalla sarjakuvakirjan kansi vuodelta 1947.


Naiset astuivat sodan aikana Yhdysvalloissa työelämään entistä enemmän 
miesten joutuessa rintamille. Tässä propagandajuliste "Rosie the Riveter":














Selatessa verkon runsasta sodanaikaista julistetarjontaa heijastuu amerikkalaisista julisteista tietynlainen sarjakuvamaisuus. Ehkäpä juuri sen vuoksi julisteisissa on annos huumoria. Vastaavat neuvostojulisteet pysyvät selkeämmin ylevän pönäköinä.



Klassinen amerikkalainen hahmo on tietysti Uncle-Sam.
Tunnettu juliste alla on ensimmäisen maailmansodan ajalta, vuodelta 1917:

3. Saksassa ja Neuvostoliitossa symboliset valtiota tai maata edustavat hahmot korvattiiin valtion johtajalla, Neuvostoliitossa Stalinilla ja Saksassa Hitlerillä. Saksalaisissa natsijulisteissa kohtaamme symboliikkaa ja tyyliä, joka on lähellä Neuvostoliiton propagandakoneiston luomuksia.

 "Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja": monokulttuuria syvimmillään kansallissosialistisessa julisteessa oikealla. Stalin tosin usein viittaa kädellään eteenpäin, kun taas Hitler seisoo patsasmaisesti paikallaan. Tällä tavoin seisoi myös Charles Chaplin 1940 elokuvassa Diktaattori. Neuvostoviittomisesta helsinkiläiset saavat yhä nauttia Hakaniemessä, missä sijaitsee Maailman rauha -veistos.    






Toisessa julistessa oikealla saksalaiset lupaavat seurata johtajaansa. Juliste on sotaa edeltävältä ajalta.                    












Kansallissosialismin ideologisiin fantasioihin kuului juutalaisten eläimellisyys. 

Vasemmalla ensimmäisessä julisteessa vihollinen lymyää verhon takana: "sodanlietsoja, sodanpitkittäjä", kertoo teksti.


Toisena vuodelta 1940 elokuvan Der Ewige Jude -mainosjuliste.


Saksalaiset itse kuvattiin lihaskimppuina, ja tässä neuvostopropaganda
ja natsipropaganda ainakin osin muistuttavat toisiaan. Sosialismissa ehkä maskuliinisella
lihasmassalla viitattiin työväenluokkaan, kun kansallissosialismisssa taas arjalaiseen,
saksalaiseeen rotuun. Jotkut näkevät julisteissa (kuten oikealla) homoerotiikkaa. En kuitenkaan osaa erottaa sitä erotiikasta ylipäätään. Mikä sen tekee juuri  homoseksuaaliseksi? Neuvostojulisteissa lihaksikkaat mieshahmot ovat enimmäkseen vaatteet päällä. Oltiinko sosialismissa häveliäämpiä? Vaikuttiko asiaan kansallissosialismin tietynlainen pakanallisuus? Toisaalta olihan myös kommunismi "pakanallista".


Vasemmalla juliste, jossa propagoitiin nuorisolle suunnatun Saksan työpalvelun puolesta. Puolialastomista poikavartaloista mielleyhtymät rakentuvat 1920-luvulla vallinneeseen vapautumiseen, suopeampaan suhtautumiseen alastomuuteen ja muuhunkin kokeilevaan 1920-luvun kulttuuriin.

Kuitenkin juuri kansallissosialimi imi voimaaansa liberaalien, jazz-kulttuurin, symbolismin, "rappiotaiteen" ja koko 1920-luvun vapautuneemman kulttuurielämän vastaisuudesta.



Oikealla pari jykevää neuvostoihmistä sodan ja tuotannon melskeissä. Vaatteet ovat visusti päällä.











4. Kiinan kansantasavallassakin valtio oli julisteissa yhtä kuin puhemies Mao. Propagandajulisteet kukoistivat kirkkaimmillaan ehkä suuren harppauksen ja kulttuurivallankumouksen aikoihin. Nämä Maon poliittiset manööverit muodostavat jatkumon ja nivoutuvat yhteen myös suhteiden välirikkoon Neuvostoliittoon. Maolle ei mikään ollut mahdotonta, siksi 1950-luvun lopussa Kiinan piti teollistuman viidessä vuodessa ja saavuttaman terästuotannossa esimerkiksi Englannin. Politiikka johti taloutta: maataloustyökalujakin sulatettiin omatekoisissa masuuneissa "teräkseksi". Aurat ja kylvötyökalut jouduttiin sitten valmistamaan puusta. Tuotettu teräs osoittautui käyttökelvottomaksi, ja voimien keskittäminen Maon opillisiin käytännön sovelluksiin romahdutti elintarviketuotannon (tosin elintarvikkeiden vienti jatkui ulkomaille edelleen). Nälkään ja sen seurannaistauteihin kuolleiden ihmisten lukumääräksi on arvioitu keskimäärin 30 miljoonaa.

Mao ei kuitenkaan antanut arvostelijoilleen periksi: kulttuurivallankumous 1960-luvulla oli uusi ponnistus poliittisten vastustajien eliminoimiseksi. Siinä tukittiin suurta harppaustakin arvostelleiden suut. Samassa prosessissa Neuvostoliitosta saatiin sisäpoliittiseen käyttöön varsin tarpeellinen vihollinen.

Äärimmäisenä vasemmalla Mao vierailee masuunilla. Johtaja on seurueen pisin mies. Juliste on vuodelta 1958. Henki on varsin seesteinen.
Toisessa luvataan 1959 valmistaa rautamalmista terästä. Kiinassa sankareilla on kyllä venäläiseen tapaan vaatteet päällä, ehkä vielä visumminkin. Mies on etualalla, nainen taempana. Kädet ovat kuitenkin natsi- ja neuvostotapaan taivaita päin. Lihaskimppuja ei näy.



Kiinan tulevaisuuden piti 1958 näyttämän kuten kuvassa oikealla. Tästä julisteesta puuttuu uho ja päättäväisyys. Tunnelma on idyllinen. Nälkää näkevissä kiinalaisissa se ehkä lohdutti niitä, jotka eivät uskoneet vatsansa kurinaa.

 

Kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla punakaartit terrorisoivat maata.
Kuvassa alla nuori punakaartilainen murskaa menneiden sukupolvien Kiinaa.
Tässä julistessa on jo uhoa, vihaa ja vihollisia. Vastaavia julkaistiin kulttuurivallankumouksen aikana runsaasti.




Kestoaihe sosialistisen Kiinan julisteissa oli tietysti ruorimies. Mitä mielettömämmäksi yhteiskuntaelämä Kiinassa kävi, sitä suuremmoisemmaksi Mao. Kommunistisen puolueen propagandassa Mao oli lisäksi Marxiin verrattavissa oleva opettaja. Tätä heijastaa juliste alla. Mao on kuvassa jättiläinen. Pienemmässä mies symboloi aurinkoa.



Julisteita (ostettavaksi) tai niitä käsittelivät sivuja on verkossa runsaasti, tässä muutama:
Sovietposters.com
Allposters.com
(Tässä neuvostojulisteita käsittelevä Jennifer Wirthin artikkeli Allday.com sivustolla.)

Kansallissosialistisia julisteita ennen toista maailmansotaa
Kansallissosialistisia julisteita sodan ajalta

Amerikkalaisia julisteita toisen maailmansodan ajalta

Julisteita Maosta